Torstain perhekahvilassa kokoontui Koko perhettä kuunnellen -sarja, tällä kertaa aiheena vanhempana kasvaminen. Monesti tässä samassa rytäkässä alkaa perhe kasvaa, sitoudutaan parisuhteeseen ja asuntolainaan, ja ikääkin tulee sen verran, että ns. kolmenkympin kriisi alkaa puskea uusia ajatuksia. On siis kasvamisen paikka. Ihminen kun ei ole koskaan valmis, vaan myös vanhempana on syytä kasvaa ja kehittyä.

Lapsen synnyttyä moni kokee kriisin siitä, kuinka sidottu lapseen lopulta onkaan. Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan, ja erityisesti äidistä mm. imetyksen takia. Entinen elämä jää väistämättä taakse, halusi sitä tai ei. Lapsestaan ei ainakaan ajatuksen tasolla pääse koskaan eroon. Mutta hyvä uutinen on se, että ei sitä sitten kovin moni haluakaan, hyvä että pystyy muutaman tunnin olemaan poissa kotoa ilman ikävää.

Vanhempana kasvaminen tarkoittaa mm. kärsivällisyyden kasvamista, ja sitä, että oppii paremmin luottamaan itseensä ja omiin ratkaisuihinsa. Toisen lapsen kanssa monesti on paljon rennompi ja välittää vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat.

Lapset ovat hyviä kasvattamaan meitä aikuisia, jos vain suostuu itse antamaan kasvulleen mahdollisuuden.